 |
|
 |
|
R A K A S
Kun kuljin kylältä kotiin päin,
talonpojan mä tiellä näin,
löydät tytön niin tumman,
nätin kuin humman,
sanoi tuo ystäväin,
hän on luona joen rannan missä tuoksuu havupuu,
sulle neuvon yhden annan: heitä mielestäs jo muu.
Heitin kaiken vuoksi naisen,
miten niin ja minkälaisen,
luotin heinäpellon poikaan,
enkä suotta ollenkaan,
lal-lal-laa-la-la-lal-lal x 4
R-A-K-A-S, kulta kultasein,
mä sanoin niin ja selväks tein,
me mennään maalla naimisiin,
en enää lähde kaupunkiin,
sä olet kaunistunut niin,
en tiedä kuinka sanoisin sen paremmin.
R-A-K-A-S kulta kultasein,
mä turhan reissun sinne tein,
vain täällä tuoksuu havupuu ja paistaa vanha kunnon Kuu,
se onkin onni että saa
taas maalla kuuta tuijottaa ja rakastaa.
Mä muistan tytön tuon hyvin niin,
mä muistan miten me suudeltiin,
kun mä stadia kohti pyörällä sotkin,
niin sitä erottiin.
Hän jäi luokse joen rannan missä tuoksuu havupuu,
kotiin sieltä hänet kannan,
pussaan puhki koko suun.
Heitän kaiken vuoksi naisen,
tiedän kyllä minkälaisen
eihän löydy sulle vertaa,
vaikka kuinka hakisin.
lal-lal-laa-la-la-lal-lal x 4
R-A-K-A-S, kulta kultasein,
mä sanoin niin ja selväks tein,
me mennään maalla naimisiin,
en enää lähde kaupunkiin,
sä olet kaunistunut niin,
en tiedä kuinka sanoisin sen paremmin.
R-A-K-A-S kulta kultasein,
mä turhan reissun sinne tein,
vain täällä tuoksuu havupuu ja paistaa vanha kunnon Kuu,
se onkin onni että saa
taas maalla kuuta tuijottaa ja rakastaa.
lal-lal-laa-la-la-lal-lal x 4
|
|
|
 |
|
 |
|
|
|
|
lal-lal-laa-la-la-lal-lal x 4
taas maalla kuuta tuijottaa ja rakastaa.
se onkin onni että saa
vain täällä tuoksuu havupuu ja paistaa vanha kunnon Kuu,
mä turhan reissun sinne tein,
R-A-K-A-S kulta kultasein,
en tiedä kuinka sanoisin sen paremmin.
sä olet kaunistunut niin,
en enää lähde kaupunkiin,
me mennään maalla naimisiin,
mä sanoin niin ja selväks tein,
R-A-K-A-S, kulta kultasein,
lal-lal-laa-la-la-lal-lal x 4
vaikka kuinka hakisin.
eihän löydy sulle vertaa,
tiedän kyllä minkälaisen
Heitän kaiken vuoksi naisen,
pussaan puhki koko suun.
kotiin sieltä hänet kannan,
Hän jäi luokse joen rannan missä tuoksuu havupuu,
niin sitä erottiin.
kun mä stadia kohti pyörällä sotkin,
mä muistan miten me suudeltiin,
Mä muistan tytön tuon hyvin niin,
taas maalla kuuta tuijottaa ja rakastaa.
se onkin onni että saa
vain täällä tuoksuu havupuu ja paistaa vanha kunnon Kuu,
mä turhan reissun sinne tein,
R-A-K-A-S kulta kultasein,
en tiedä kuinka sanoisin sen paremmin.
sä olet kaunistunut niin,
en enää lähde kaupunkiin,
me mennään maalla naimisiin,
mä sanoin niin ja selväks tein,
R-A-K-A-S, kulta kultasein,
lal-lal-laa-la-la-lal-lal x 4
enkä suotta ollenkaan,
luotin heinäpellon poikaan,
miten niin ja minkälaisen,
Heitin kaiken vuoksi naisen,
sulle neuvon yhden annan: heitä mielestäs jo muu.
hän on luona joen rannan missä tuoksuu havupuu,
sanoi tuo ystäväin,
nätin kuin humman,
löydät tytön niin tumman,
talonpojan mä tiellä näin,
Kun kuljin kylältä kotiin päin,
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| RR AA KK AA SS |
| R A K A S |
| d z l z z |
| dR zA lK zA zS |
| Rd Az Kl Az Sz |
| 4 q o q w |
| 4R qA oK qA wS |
| R4 Aq Ko Aq Sw |
| g s m s d |
| gR sA mK sA dS |
| Rg As Km As Sd |
|
|
|
|
|
|
|
|
|