 |
|
 |
|
30
Kuu kulkee yksin yössä minä yksin heräsin
tyhjää alta lakanoiden syliin keräsin
en sua löydä niistä oot jo haihtunut
ikävään pop-iskelmään sä olet vaihtunut
6.30 oot viikon ollu pois
on täällä tyhjää niin kuin muakaan ei ois
jotenkin tää juttu nyt vain kääntyy väärinpäin
eihän meille pitänyt koskaan käydä näin, näin yksin jäin
Vaikka kuinka halusin
osannut en paremmin
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
niin vain särkyi sydän sen
Aika kerää sirpaleet on kyyneleet limaa
palat liittää yhteen ehjäksi ei kuitenkan
jos aikaa riittää se saattaa parantaa
vaan kuluu liian hitaasti se joka odottaa, saa odottaa
Vaikka kuinka halusin
osannut en paremmin
tajuan sen viimeinkin
sä et tule takaisin
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
niin vain särkyi sydän sen
Tiedän miltä tuntuu elämä kun opettaa
se heittää kuraa pulpettiin ja hyvää tarkoittaa
on sydämensä kanssa turhaa olla miestä
on vaikee suuntaa kääntää jos on jalat irti tiestä
Kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
niin vain särkyi sydän sen
|
|
|
 |
|
 |
|
|
|
|
niin vain särkyi sydän sen
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
taas tuon pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
Kun tulee yö, se maahan lyö
on vaikee suuntaa kääntää jos on jalat irti tiestä
on sydämensä kanssa turhaa olla miestä
se heittää kuraa pulpettiin ja hyvää tarkoittaa
Tiedän miltä tuntuu elämä kun opettaa
niin vain särkyi sydän sen
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
sä et tule takaisin
tajuan sen viimeinkin
osannut en paremmin
Vaikka kuinka halusin
vaan kuluu liian hitaasti se joka odottaa, saa odottaa
jos aikaa riittää se saattaa parantaa
palat liittää yhteen ehjäksi ei kuitenkan
Aika kerää sirpaleet on kyyneleet limaa
niin vain särkyi sydän sen
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
tämän pienen ihmisen jolta särjit sydämmen
kun tulee yö, se maahan lyö
osannut en paremmin
Vaikka kuinka halusin
eihän meille pitänyt koskaan käydä näin, näin yksin jäin
jotenkin tää juttu nyt vain kääntyy väärinpäin
on täällä tyhjää niin kuin muakaan ei ois
6.30 oot viikon ollu pois
ikävään pop-iskelmään sä olet vaihtunut
en sua löydä niistä oot jo haihtunut
tyhjää alta lakanoiden syliin keräsin
Kuu kulkee yksin yössä minä yksin heräsin
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| 330 |
| 0 |
| 03 |
| 40 |
| 430 |
| 340 |
| w0 |
| w30 |
| 3w0 |
| e0 |
| e30 |
|
| 3e0 |
| 20 |
| 230 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|