|
|
|
|
Lã¤hdã¶ssã¤
Aika juoksee ja loikkii ku aitajuoksija
ja ikäväl on ikävä tapa sisältä ruoskia.
Välil mietin mitä jos tää päivä tulis.
Surisinko, ja jos surisin kestäiskö ruumis?
Mut mä en pysty itkeemää,
mun on pakko pureskella tää, vaik tää on liian sitkeetä.
Nyt muistan vaan hyvät muistot,
huonot on haudattu, kaupattu pois.
En tiedä miks mut mul nauraa suu.
Ku pala kurkussa mä kidun,
tuntuu et mä virun kuival maal ja koitan hengittää kiduksilla.
En voi koskee sua enää illal, sä oot poissa.
Mut onneks sun kuva hymyilee mun lompakossa.
Kaikki yhteiset arjet, yhteiset lomat,
yhteiset rauhat ja yhteiset sodat.
Kaikki yhteistä, mut nyt ainakin yks meistä ei pysty oikee olee
ku yhtäkkii ei yhteistä ookkaa.
[Chorus:]
Sä lähdet, enkä tiedä et tuutko enää takaisin
vaik kuinka haluaisin
Sä lähdet, vaik tiedän ettet sitä ehkä haluaisi
tuu takaisin.
Must tuntuu et mä vaan lipeen ja lipeen.
Niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet.
Oon juuttunu paikalle, aika menee ripee,
mieles kummittelee menneet ja katkenneet siteet.
Sillat on palanu, on vaikeet uusii rakentaa.
Mun on lähettävä pois ettii jotain parempaa.
Just nyt mikään ei tee must tääl onnellisempaa.
Tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa.
Tai ehkä joku näkeeki,
mut en vaan tiedä et kuka ja nyt joudun elää sen kaa.
Ja nyt mä haluun vaan kauas, kauas pois täältä,
haluun vaa ottaa rauhas ja selvittää päätä.
Pysähdyn ottaa happee, ihan vaan hetkeks,
ja taas löydän itteni uudest risteyksest.
Kun löydän sen tien, missä se liekki palaa
taas mun sydämee
sit vast on mun aika palaa.
[Chorus[
Mutsi on lentoemäntä
mun hullunkurises perheessä.
Faija sukellusveneessä, rakkauden valtameressä.
Joten kaiketi se on mun veressä,
en viihdy pitkää aikaa yhdes meressä.
Jo paluumatkal mä mietin seuraavaa lähtöö,
ja vaihdan kämppii vuoden välein, saamatta häätöö.
Joidenkin mielest päätönt, mulle aivan normaalii,
ku maisemat vaihtuu fast forward.
Eteläisimmäst laaksosta, pohjosimpaa tunturii,
itämaiset eksotiikast, länsimaiseen kulttuurii.
Pitää vaa toivoo et kaunotar kestää kulkurii, vaik ero välil pahalt tuntuuki.
Mun on vaan vaikee pysyy paikoillani,
en oo enää ääretön vaan kokeilen mun rajojani.
Näen kyl itseni sun kanssa aloillani, meil on talo ja niin edelleen
mut nyt
Chorus
Sä lähdet..
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Sä lähdet..
Chorus
mut nyt
Näen kyl itseni sun kanssa aloillani, meil on talo ja niin edelleen
en oo enää ääretön vaan kokeilen mun rajojani.
Mun on vaan vaikee pysyy paikoillani,
Pitää vaa toivoo et kaunotar kestää kulkurii, vaik ero välil pahalt tuntuuki.
itämaiset eksotiikast, länsimaiseen kulttuurii.
Eteläisimmäst laaksosta, pohjosimpaa tunturii,
ku maisemat vaihtuu fast forward.
Joidenkin mielest päätönt, mulle aivan normaalii,
ja vaihdan kämppii vuoden välein, saamatta häätöö.
Jo paluumatkal mä mietin seuraavaa lähtöö,
en viihdy pitkää aikaa yhdes meressä.
Joten kaiketi se on mun veressä,
Faija sukellusveneessä, rakkauden valtameressä.
mun hullunkurises perheessä.
Mutsi on lentoemäntä
[Chorus[
sit vast on mun aika palaa.
taas mun sydämee
Kun löydän sen tien, missä se liekki palaa
ja taas löydän itteni uudest risteyksest.
Pysähdyn ottaa happee, ihan vaan hetkeks,
haluun vaa ottaa rauhas ja selvittää päätä.
Ja nyt mä haluun vaan kauas, kauas pois täältä,
mut en vaan tiedä et kuka ja nyt joudun elää sen kaa.
Tai ehkä joku näkeeki,
Tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa.
Just nyt mikään ei tee must tääl onnellisempaa.
Mun on lähettävä pois ettii jotain parempaa.
Sillat on palanu, on vaikeet uusii rakentaa.
mieles kummittelee menneet ja katkenneet siteet.
Oon juuttunu paikalle, aika menee ripee,
Niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet.
Must tuntuu et mä vaan lipeen ja lipeen.
tuu takaisin.
Sä lähdet, vaik tiedän ettet sitä ehkä haluaisi
vaik kuinka haluaisin
Sä lähdet, enkä tiedä et tuutko enää takaisin
[Chorus:]
ku yhtäkkii ei yhteistä ookkaa.
Kaikki yhteistä, mut nyt ainakin yks meistä ei pysty oikee olee
yhteiset rauhat ja yhteiset sodat.
Kaikki yhteiset arjet, yhteiset lomat,
Mut onneks sun kuva hymyilee mun lompakossa.
En voi koskee sua enää illal, sä oot poissa.
tuntuu et mä virun kuival maal ja koitan hengittää kiduksilla.
Ku pala kurkussa mä kidun,
En tiedä miks mut mul nauraa suu.
huonot on haudattu, kaupattu pois.
Nyt muistan vaan hyvät muistot,
mun on pakko pureskella tää, vaik tää on liian sitkeetä.
Mut mä en pysty itkeemää,
Surisinko, ja jos surisin kestäiskö ruumis?
Välil mietin mitä jos tää päivä tulis.
ja ikäväl on ikävä tapa sisältä ruoskia.
Aika juoksee ja loikkii ku aitajuoksija
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
LLã¤hdã¶ss㤠|
| ã¤hdã¶ss㤠|
| ãL¤hdã¶ss㤠|
| kã¤hdã¶ss㤠|
| kLã¤hdã¶ss㤠|
| Lkã¤hdã¶ss㤠|
| oã¤hdã¶ss㤠|
| oLã¤hdã¶ss㤠|
| Loã¤hdã¶ss㤠|
| pã¤hdã¶ss㤠|
|
pLã¤hdã¶ss㤠|
| Lpã¤hdã¶ss㤠|
| Lãã¤hdã¶ss㤠|
| L¤hdã¶ss㤠|
| L¤ãhdã¶ss㤠|
| L㤤hdã¶ss㤠|
| Lãhdã¶ss㤠|
| Lãh¤dã¶ss㤠|
| Lã¤hhdã¶ss㤠|
| Lã¤dã¶ss㤠|
|
Lã¤dhã¶ss㤠|
| Lã¤jdã¶ss㤠|
| Lã¤jhdã¶ss㤠|
| Lã¤hjdã¶ss㤠|
| Lã¤udã¶ss㤠|
| Lã¤uhdã¶ss㤠|
| Lã¤hudã¶ss㤠|
| Lã¤ndã¶ss㤠|
| Lã¤nhdã¶ss㤠|
| Lã¤hndã¶ss㤠|
|
Lã¤bdã¶ss㤠|
| Lã¤bhdã¶ss㤠|
| Lã¤hbdã¶ss㤠|
| Lã¤gdã¶ss㤠|
| Lã¤ghdã¶ss㤠|
| Lã¤hgdã¶ss㤠|
| Lã¤ydã¶ss㤠|
| Lã¤yhdã¶ss㤠|
| Lã¤hydã¶ss㤠|
| Lã¤hddã¶ss㤠|
|
Lã¤hã¶ss㤠|
| Lã¤hãd¶ss㤠|
| Lã¤hxã¶ss㤠|
| Lã¤hxdã¶ss㤠|
| Lã¤hdxã¶ss㤠|
| Lã¤heã¶ss㤠|
| Lã¤hedã¶ss㤠|
| Lã¤hdeã¶ss㤠|
| Lã¤hfã¶ss㤠|
| Lã¤hfdã¶ss㤠|
|
Lã¤hdfã¶ss㤠|
| Lã¤hrã¶ss㤠|
| Lã¤hrdã¶ss㤠|
|
|
|
|
|
|
|
|
|