 |
|
 |
|
Hukun
Sä hymyilet ja kysyt kuinka voin,
kuinka kohdelleet on vuodet kulkijaa.
No mitä tässä, kaikki toimii, ei syytä valittaa,
kyllä teiltä näiltä poimii sielu kodikseen aina muiston muutaman.
Sua mä usein mietin, sua tietenkin,
ei oo oikein ollu syytä unohtaa.
Mehän oltiin rakastavaiset, mitä sitä katumaan,
vähän liian erilaiset vain, ja kumpikin kai liian omillaan.
Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot,
kun sä puhuit vääryyksistä maailman.
Ja kun mä nään sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun mä hukun.
Sä koitit olla mulle aikuinen,
järjen ääni, oljenkorsi viimeinen.
Mut mä torjuin pelastuksen,
ihan niinkuin vieläkin, mut mä tajuun ajatuksen,
tapas sun olla ihminen.
Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot,
kun sä puhuit vääryyksistä maailman.
Ja kun mä nään sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun mä hukun.
Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot,
kun sä puhuit vääryyksistä maailman.
Ja kun mä nään sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun mä hukun.
Taas silmiisi sun mä hukun.
|
|
|
 |
|
 |
|
|
|
|
Taas silmiisi sun mä hukun.
ja taas silmiisi sun mä hukun.
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
Ja kun mä nään sut nyt,
kun sä puhuit vääryyksistä maailman.
Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot,
ja taas silmiisi sun mä hukun.
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
Ja kun mä nään sut nyt,
kun sä puhuit vääryyksistä maailman.
Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot,
tapas sun olla ihminen.
ihan niinkuin vieläkin, mut mä tajuun ajatuksen,
Mut mä torjuin pelastuksen,
järjen ääni, oljenkorsi viimeinen.
Sä koitit olla mulle aikuinen,
ja taas silmiisi sun mä hukun.
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
Ja kun mä nään sut nyt,
kun sä puhuit vääryyksistä maailman.
Ja mä puhuin sulle aina siitä kuinka kaunis oot,
vähän liian erilaiset vain, ja kumpikin kai liian omillaan.
Mehän oltiin rakastavaiset, mitä sitä katumaan,
ei oo oikein ollu syytä unohtaa.
Sua mä usein mietin, sua tietenkin,
kyllä teiltä näiltä poimii sielu kodikseen aina muiston muutaman.
No mitä tässä, kaikki toimii, ei syytä valittaa,
kuinka kohdelleet on vuodet kulkijaa.
Sä hymyilet ja kysyt kuinka voin,
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| HHukun |
| ukun |
| uHkun |
| jukun |
| jHukun |
| Hjukun |
| uukun |
| uHukun |
| Huukun |
| nukun |
| nHukun |
|
| Hnukun |
| bukun |
| bHukun |
| Hbukun |
| gukun |
| gHukun |
| Hgukun |
| yukun |
| yHukun |
| Hyukun |
| Hkun |
|
| Hkuun |
| Hhkun |
| Hhukun |
| Huhkun |
| H7kun |
| H7ukun |
| Hu7kun |
| Hkkun |
| Hkukun |
| Hukkun |
| Hikun |
|
| Hiukun |
| Huikun |
| H8kun |
| H8ukun |
| Hu8kun |
| Hjkun |
| Hujkun |
| Hykun |
| Huykun |
|
|
|
|
|
|
|
|
|