 |
|
 |
|
Pokka
Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
Paljon sen vuoksi antaisin,
Että tuntisit oikeesti
Miten paljon sä haavoitit.
Ja miten kerran toisensa,
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Älä väitä ettei oo sulla muka muistoo.
Vai pidäksä mua tyhmänä,
Jolla ei ole väliä?
Itsetäänselvyytenä, lastenpalapelinä?
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi.
Liikaa oot sen varjolla,
Jo varastanut anteeksi.
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille.
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin.
Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa.
Varsinkaan kun se mitään muuta ei.
Mut tekisitkö sä uudestaan saman,
Jos saisit valita?
Onko sussa jäljellä,
Palaakaan inhimillisyydestä?
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi.
Liikaa oot sen varjolla,
Jo varastanut anteeksi.
Mistä sait sen käsityksen,
Et noin voi tehdä toisille.
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Sul on pokkaa ainakin.
Joo mä tiedän mitä tunnen,
Mutta koskaan sitä ääneen sano en.
Mä pelkään että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen.
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda,
Siihen suostu enää en.
Yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan,
Kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä.
Siitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Kun on vapaa kaikesta mitä kannan mukana.
Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua,
Siitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua,
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.
|
|
|
 |
|
 |
|
|
|
|
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.
Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua,
Siitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua,
Kun on vapaa kaikesta mitä kannan mukana.
Ja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Siitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä.
Yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan,
Siihen suostu enää en.
Mä en suutu, enkä raivoo, enkä huuda,
Katsoo sun kaltainen.
Mä pelkään että joskus peilistä
Mutta koskaan sitä ääneen sano en.
Joo mä tiedän mitä tunnen,
Sul on pokkaa ainakin.
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Et noin voi tehdä toisille.
Mistä sait sen käsityksen,
Jo varastanut anteeksi.
Liikaa oot sen varjolla,
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi.
Palaakaan inhimillisyydestä?
Onko sussa jäljellä,
Jos saisit valita?
Mut tekisitkö sä uudestaan saman,
Varsinkaan kun se mitään muuta ei.
Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa.
Sul on pokkaa ainakin.
Mut se mun täytyy kyllä myöntää,
Et noin voi tehdä toisille.
Mistä sait sen käsityksen,
Jo varastanut anteeksi.
Liikaa oot sen varjolla,
Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi.
Itsetäänselvyytenä, lastenpalapelinä?
Jolla ei ole väliä?
Vai pidäksä mua tyhmänä,
Älä väitä ettei oo sulla muka muistoo.
Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti.
Ja miten kerran toisensa,
Miten paljon sä haavoitit.
Että tuntisit oikeesti
Paljon sen vuoksi antaisin,
Yhtä toivon enemmän kuin muuta.
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| PPokka |
| okka |
| oPkka |
| 0okka |
| 0Pokka |
| P0okka |
| lokka |
| lPokka |
| Plokka |
| ookka |
| oPokka |
|
| Pookka |
| Pkka |
| Pkoka |
| Pkkka |
| Pkokka |
| Pokkka |
| P9kka |
| P9okka |
| Po9kka |
| P0kka |
| Po0kka |
|
| Plkka |
| Polkka |
| Pikka |
| Piokka |
| Poikka |
| Poka |
| Pokka |
| Polka |
|
|
|
|
|
|
|
|
|