 |
|
 |
|
Yritãƒâ¤n
Nuori pari suutelemas kaikki edessä,
muistan itteni samas iässä lasi kädessä.
Vanha pari kävelemäs käsi kädessä,
nään itteni samas iäs sama lasi kädessä.
En vaa voi uskoo, et en osaa rakastuu,
ja tuntuu et joka päivä must osa lakastuu.
Kai pitäs vaa osata avata silmät ja sydän,
nyt tuntuu et ainoot mun rakkaat on mun perhe ja kynä.
Mut tiedän et mulle on joku jossai siel,
ja se saa mut yrittämää olla parempi mies.
Kenties jo huomenna mä opin kasvaa,
ja ehkä vihdoin huomenna mä opin rakastaa.
Kun aurinko kajastaa ja päivä vaihtuu uutee,
sen verran romantikko - haluun uskoo ikuisuutee.
Nää ajatukset joka ilta päähän tulee,
päätän taas huomenna yrittää ja sit taas vaivun uneen.
kertosäe:
Kaikis meis on piirteit joita haluis muuttaa,
ja kaikist siisteintä ois ittensä vakuuttaa,
ettei jatkos enää tuu asioit tyrimää,
voi olla mahotont mut ainaki mä yritän.
Ja kaikil elämäs jotai mikä puuttuu,
mut mä oon päättäny et ainaki yritän muuttuu.
Ja oon päättäny et virheeni viel hyvitän,
voi olla mahotont mut ainaki mä yritän.
Mut ku aamul katon peilistä itteeni nii mä pelästyn eilistä,
kaikki ne sikailut näin,
kaikki vittuilut ja katsomiset alaspäin.
Oon susi lampaan kledeis,
jos katot tarkkaa,
oisko aika riisuu valheet ja elämäs skarppaa?
Ja oisko aika fiksuu ettei eläs rutiköyhän,
ja oiski aika fiksuu alottaa puhtaalta pöydält.
Mut siit taas löydän pilkkeen silmäkulmast,
ja löydän jotai positiivist nykymaailmast julmast.
Hetkee en haluukkaa muuttuu, hymyilen maailmalle.
Taas sokeudun, pää painuu pinnan alle.
Nään vaan omat silmät täynnä vihaa,
miehen, joka haluis vahvan naisen vieree.
Ja miehen, jonka elämäst vielä jotai puuttuu,
lopuks pesen kasvot, toivon et kaikki viel muuttuu.
kertosäe
Tunnen katumusta ku vaan tänää ulos katon,
tuntuu et oisin alas katuun tulos katolt.
Tunteeks kukaa iloo? mä tunnen monta tuskaa,
ku itteensä pakko toistaa ni pakko täst on rustaa.
Toiset jahtaa naisii,
toiset kaunist ajatusta.
Mä etin muutost se vois alkaa sit vaik musta,
mielenväri musta, saatu liikaa järjen valoo.
Haluun korvasoiton - vaik lisää sydämen valoo.
Ku tiedon jyvist kasvaa vaa mitä mun pääs takoo,
eikä tätä dokaamalla voi sammuttaa janoo.
Ja sä tiiät mut,
useimmiten se kuuma kiuas.
On tekoi mitä häpeen vähä enemmä ku hiukan,
sit ku kt oppii chillaa nii helvetti jäätyy.
Mut mä testaan viisarit,
viel ehtii kääntyy.
Yritys, erehdys, ihminen,
ne täs on pääsyyt.
Mitä peilis näkyy, oppisko sen ees hyväksyy ?
kertosäe
|
|
|
 |
|
 |
|
|
|
|
kertosäe
Mitä peilis näkyy, oppisko sen ees hyväksyy ?
ne täs on pääsyyt.
Yritys, erehdys, ihminen,
viel ehtii kääntyy.
Mut mä testaan viisarit,
sit ku kt oppii chillaa nii helvetti jäätyy.
On tekoi mitä häpeen vähä enemmä ku hiukan,
useimmiten se kuuma kiuas.
Ja sä tiiät mut,
eikä tätä dokaamalla voi sammuttaa janoo.
Ku tiedon jyvist kasvaa vaa mitä mun pääs takoo,
Haluun korvasoiton - vaik lisää sydämen valoo.
mielenväri musta, saatu liikaa järjen valoo.
Mä etin muutost se vois alkaa sit vaik musta,
toiset kaunist ajatusta.
Toiset jahtaa naisii,
ku itteensä pakko toistaa ni pakko täst on rustaa.
Tunteeks kukaa iloo? mä tunnen monta tuskaa,
tuntuu et oisin alas katuun tulos katolt.
Tunnen katumusta ku vaan tänää ulos katon,
kertosäe
lopuks pesen kasvot, toivon et kaikki viel muuttuu.
Ja miehen, jonka elämäst vielä jotai puuttuu,
miehen, joka haluis vahvan naisen vieree.
Nään vaan omat silmät täynnä vihaa,
Taas sokeudun, pää painuu pinnan alle.
Hetkee en haluukkaa muuttuu, hymyilen maailmalle.
ja löydän jotai positiivist nykymaailmast julmast.
Mut siit taas löydän pilkkeen silmäkulmast,
ja oiski aika fiksuu alottaa puhtaalta pöydält.
Ja oisko aika fiksuu ettei eläs rutiköyhän,
oisko aika riisuu valheet ja elämäs skarppaa?
jos katot tarkkaa,
Oon susi lampaan kledeis,
kaikki vittuilut ja katsomiset alaspäin.
kaikki ne sikailut näin,
Mut ku aamul katon peilistä itteeni nii mä pelästyn eilistä,
voi olla mahotont mut ainaki mä yritän.
Ja oon päättäny et virheeni viel hyvitän,
mut mä oon päättäny et ainaki yritän muuttuu.
Ja kaikil elämäs jotai mikä puuttuu,
voi olla mahotont mut ainaki mä yritän.
ettei jatkos enää tuu asioit tyrimää,
ja kaikist siisteintä ois ittensä vakuuttaa,
Kaikis meis on piirteit joita haluis muuttaa,
kertosäe:
päätän taas huomenna yrittää ja sit taas vaivun uneen.
Nää ajatukset joka ilta päähän tulee,
sen verran romantikko - haluun uskoo ikuisuutee.
Kun aurinko kajastaa ja päivä vaihtuu uutee,
ja ehkä vihdoin huomenna mä opin rakastaa.
Kenties jo huomenna mä opin kasvaa,
ja se saa mut yrittämää olla parempi mies.
Mut tiedän et mulle on joku jossai siel,
nyt tuntuu et ainoot mun rakkaat on mun perhe ja kynä.
Kai pitäs vaa osata avata silmät ja sydän,
ja tuntuu et joka päivä must osa lakastuu.
En vaa voi uskoo, et en osaa rakastuu,
nään itteni samas iäs sama lasi kädessä.
Vanha pari kävelemäs käsi kädessä,
muistan itteni samas iässä lasi kädessä.
Nuori pari suutelemas kaikki edessä,
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| YYritãƒâ¤n |
| ritãƒâ¤n |
| rYitãƒâ¤n |
| gritãƒâ¤n |
| gYritãƒâ¤n |
| Ygritãƒâ¤n |
| hritãƒâ¤n |
| hYritãƒâ¤n |
| Yhritãƒâ¤n |
| 6ritãƒâ¤n |
| 6Yritãƒâ¤n |
|
| Y6ritãƒâ¤n |
| uritãƒâ¤n |
| uYritãƒâ¤n |
| Yuritãƒâ¤n |
| 7ritãƒâ¤n |
| 7Yritãƒâ¤n |
| Y7ritãƒâ¤n |
| jritãƒâ¤n |
| jYritãƒâ¤n |
| Yjritãƒâ¤n |
| tritãƒâ¤n |
|
| tYritãƒâ¤n |
| Ytritãƒâ¤n |
| Yrritãƒâ¤n |
| Yitãƒâ¤n |
| Yirtãƒâ¤n |
| Yditãƒâ¤n |
| Ydritãƒâ¤n |
| Yrditãƒâ¤n |
| Y4itãƒâ¤n |
| Y4ritãƒâ¤n |
| Yr4itãƒâ¤n |
|
| Ygitãƒâ¤n |
| Yrgitãƒâ¤n |
| Ytitãƒâ¤n |
| Yrtitãƒâ¤n |
| Y5itãƒâ¤n |
| Y5ritãƒâ¤n |
| Yr5itãƒâ¤n |
| Yfitãƒâ¤n |
| Yfritãƒâ¤n |
| Yrfitãƒâ¤n |
| Yeitãƒâ¤n |
|
| Yeritãƒâ¤n |
| Yreitãƒâ¤n |
| Yriitãƒâ¤n |
| Yrtãƒâ¤n |
| Yrtiãƒâ¤n |
| Yrjtãƒâ¤n |
| Yrjitãƒâ¤n |
| Yrijtãƒâ¤n |
| Yr9tãƒâ¤n |
| Yr9itãƒâ¤n |
| Yri9tãƒâ¤n |
|
| Yrltãƒâ¤n |
| Yrlitãƒâ¤n |
| Yriltãƒâ¤n |
| Yrotãƒâ¤n |
|
|
|
|
|
|
|
|
|